Kun hankimme talon, se oli ollut varastona ja satunnaisessa kesäkäytössä edelliset kolmekymmentä vuotta. Puutarhaa ei ollut. Pihassa kukkivat sulassa sovussa rikkaruohot ja lupiini. Sormustinkukka, ruskolilja, narsissi, siellä täällä satunnainen muistuma menneestä maailmasta. Ensimmäisten vuosien aikana kaikki energia meni päärakennuksen remonttiin. Luonto ympärillä on yhä villi, olemme liittäneet vasta muutaman aarin kulttuuriseen pihapiiriin.

Suuri osa pihasta on nurmikkona, kartanon meren puoleiselle sivulle on perustettu klassinen muotopuutarha. Pihalla oli jo kivipenger, ja kun teimme alueella pieniä koekaivauksia, löysimme vanhan talolta merelle johtavan hiekkakäytävän. Se on pohjana nykyiselle kivetylle käytävälle. Savista ja matalaa rantaa kunnostetaan parhaillaan. Savea ja siirtolohkareita, niitä on täällä kaikkialla.

Kuvat
1. Päärakennus mereltä päin katsottuna 1940-luvulla.
2. Jaanan piirros rantamuurista, joka toteutettiin helmikuussa 2014.
3. Puutarha syksyllä 2013. Nelikentän ruutuja ympäröivät vastaistutetut kiiltotuhkapensasaidat.

Kun istuu hiljaa,
mitään tekemättä,
tulee kevät ja
ruoho kasvaa itsekseen.

- Zen-sanonta