Aitan vesikatto ja yläpohjan rakenne ovat koko kunnostamishankkeessa suurimmat poikkeukset perinteisestä rakentamistavasta.
Yleensä vanhoissa rakennuksissa on avovintti. Se on ehdottomasti turvallisin rakenne, koska vintille voi kiivetä sateella tarkistamaan, että katto pitää vettä – ja jos ei pidä, voi ensi hätään laittaa ämpärin vuotokohdan alle. Jos vesikatto kondensoi, putoavat pisarat sahanpurujen päälle ja kuivuvat pian.
Yläkerran huoneen korkeus on sivustoilla vain noin 1,8 metriä, joten eriste oli asennettava vesikaton alle eikä vaakasuorana tasona. Koska halusimme estää vuodot mahdollisimman tehokkaasti, aittaan tuli kolme vettäpitävää kerrosta.
Eristekerroksen ja tuuletustilan päällä on yhtenäinen raakaponttilaudoitus, jonka päälle naputeltiin heti kattohuopa.
Aitassa oli alunperin sementtitiilikatto, joten halusimme siihen takaisin tiilikaton, mutta materiaali muuttui savitiileksi. Tiiliä oli jäänyt yli edellisestä kattotyöstä ja nyt – vuosien jälkeen – lähdimme metsään laanikentälle etsimään tiiliä. Se olikin melkoinen urakka sillä kuormalavat olivat osittain lahonneet ja tiiliä peitti sammalkerros. Kaiken lisäksi tiilet olivat keväällä vielä osittain jäätyneet toisiinsa kiinni.
Ihan kohta tekstiä aitan maalaamisesta.
t. Hannu