Blogi

Julkaistu

Osa 16 – Valmis!

Aloimme useita vuosia sitten pohtia, kuinka saisimme pihapiiriin verstashuoneen. Aluksi ajattelimme siirtää tontille uuden hirsikehikon, jonkin pienen mökin, ja sisustaa sen työtilaksi. Lopulta päädyimme kunnostamaan vanhaa aittaa, joka vaipui maahan ja oli matala.

Massiivisen muutaman vuoden kunnostamisen jälkeen alakerrassa on nyt verstastilat, ja yläkertaan syntyi vierashuone sekä kylpyhuone. Alla on kuvia valmiista tiloista. (Ne kohdat, jotka eivät ole valmiita, on rajattu taitavasti kuvien ulkopuolelle.)

Vuosiluvut julkisivussa kertovat, että paikalle on siirretty yksikerroksinen aitta vuonna 1827, joka on korotettu kaksikerroksiseksi vuonna 1937. Me korotimme aittaa metrin verran ja lisäsimme sen päätyyn porraskuistin.
Sisääntuloportaiden päällä on pieni ovilippa, jonka lappeet laskeutuvat alas eri kulmissa. Timpuri mietti hyvän tovin, kuinka luonnosmainen lyijykynäpiirustus muutetaan astemitoiksi, mutta lopputuloksesta tuli hieno.
Ulkovalon kytkin. Sähköjohdon läpiviennin suojana on posliininen holkki, joka löytyi puretun navetan paikalta.

Pitkä lauta mahtuu verstaaseen seinässä olevan luukun kautta. Sirkkelin takana pöytälevyssä on pölyt sieppaavan imuputken pyöreä suuaukko.

Yläkerran vierashuone.
Sänky yhdelle vieraalle pedattuna. Pieni ikkuna on peräisin vuoden 1937 muutosvaiheesta.
Vanhaa tavaraa on riittänyt aitankin sisustamiseen.

Kaikki ovet ovat kierrätettyjä. Yläkertaan löysimme Björkbodan painikkeet Porvoon wanhasta rautakaupasta.

Ennen kuin aitta oli valmistunut, haimme jo uutta rakennuslupaa aitan taakse tehtävää varastoa varten. Sekin on enää maalia vaille valmis.

Jos haluat nähdä aitan sisältä ja ulkoa, osallistu Puutarha- ja perinnerakentamistapahtumaan Kiviniemen kartanossa tiistaina 13.8.2019. Lisätietoja tästä.

Kiitos mielenkiinnosta aittaprojektia kohtaan. Sarja päätty. Remontit eivät…

Terveisin
Hannu

Julkaistu

Osa 15 – Maalaaminen

Aitan maalaaminen olisi siirtynyt varmaan hamaan tulevaisuuteen, mutta kun Maalla-lehteen piti saada artikkeli valmiiksi määräaikana, niin pata alkoi porista alkukesästä. Maali keitettiin Perinnemestari-kurssilla.

Kurssilaiset hämmentämässä maalitynnyriä.
Maalitarpeet pöydällä. Vasemmalta: rautavihtrilli, vernissa, ruisjauhot ja suola. 25 kilon pigmenttisäkit ovat maassa.
Aitan väri on tasasekoitus italian- ja falunpunaista.
Taustalla heleämpää italianpunaista, pienessä palassa ja valmiissa seinässä tummempaa ruotsalaista falunpunaista.
Keittomaalia suditaan runsaasti.

Julkisivun maalaamisessa on hyvä käyttää maalarinteippiä. Pienemmälläkin sudilla sotkee helposti.
Julkisivu on jo valmis.
Valkoiset osat on maalattu pellavaöljymaalilla. Portaisiin ja terassien lattioihin pitäisi vielä valmistaa roslaginmahonkia, jossa on tasamäärät hautatervaa, keitettyä pellavaöljyä ja puutärpättiä.

Kurssia tuki Hangon väri, joka on toimittanut Suomeen maalaustarpeita, mm väripigmenttejä, jo 1940-luvulta lähtien.

Seuraava päivitys onkin sarjan viimeinen.

t. Hannu

Julkaistu

Osa 14 – Vesikatto

Aitan vesikatto ja yläpohjan rakenne ovat koko kunnostamishankkeessa suurimmat poikkeukset perinteisestä rakentamistavasta.

Yleensä vanhoissa rakennuksissa on avovintti. Se on ehdottomasti turvallisin rakenne, koska vintille voi kiivetä sateella tarkistamaan, että katto pitää vettä – ja jos ei pidä, voi ensi hätään laittaa ämpärin vuotokohdan alle. Jos vesikatto kondensoi, putoavat pisarat sahanpurujen päälle ja kuivuvat pian.

Yläkerran poikkileikkaus: eristekerros (keltaisella) myötäilee vesikaton muotoa.

Yläkerran huoneen korkeus on sivustoilla vain noin 1,8 metriä, joten eriste oli asennettava vesikaton alle eikä vaakasuorana tasona. Koska halusimme estää vuodot mahdollisimman tehokkaasti, aittaan tuli kolme vettäpitävää kerrosta.

Eristekerroksen ja tuuletustilan päällä on yhtenäinen raakaponttilaudoitus, jonka päälle naputeltiin heti kattohuopa.

Aitassa oli alunperin sementtitiilikatto, joten halusimme siihen takaisin tiilikaton, mutta materiaali muuttui savitiileksi. Tiiliä oli jäänyt yli edellisestä kattotyöstä ja nyt – vuosien jälkeen – lähdimme metsään laanikentälle etsimään tiiliä. Se olikin melkoinen urakka sillä kuormalavat olivat osittain lahonneet ja tiiliä peitti sammalkerros. Kaiken lisäksi tiilet olivat keväällä vielä osittain jäätyneet toisiinsa kiinni.

Laanikenttä.
750 tiiltä piti harjata puhtaaksi sammaleista. Tiilet piti myös mitata ja jakaa neljään eri koko- ja laatuluokkaan. Sata vuotta vanhat poltetut tiilet eivät ole aivan mittatarkkoja.

Lajitellut tiilet odottavat kuljetusta pihaan.
Tiilet nostettiin ylös lavoittain.
Huopakaton päälle on lyöty korotusrimat räystäältä harjalle. Niiden päällä on vedenpitävä aluskate.

Tiilet lepäävät vaakasuuntaisten ruodelautojen päällä. Tiilikatto ei ole täysin vedenpitävä, eivät varsinkaan nämä vanhat tiilet, jotka eivät tahdo osua millään kohdalleen. Pöllyävä lumi ja viisto rankkasade löytävät tiensä katteen läpi. Siksi katolla on sekä kangasmainen aluskate että alinna kattohuopa.
Joka rivin ensimmäinen tai viimeinen tiili täytyy halkaista.
Kaikki tiilet katolla! Harjatiilet löysin, kun ajelin alueella, jossa oli paljon uusia peltikattoja. Osa asukkaista oli säilyttänyt vanhoja katto- ja harjatiiliä. Pari euroa kappale sain kolmisenkymmentä yli satavuotiasta Keramian-harjatiiltä.
Tässä kuvassa näkyvät jo punaiset tuulilaudat ja sadevesikouru. Kuistin katolla on musta huopa. Ovenpäällyskatoksella on alushuopa odottamassa toista huopakerrosta.

Ihan kohta tekstiä aitan maalaamisesta.

t. Hannu

Julkaistu

Osa 13 – ovet

Aitta on varsin pieni rakennus, mutta siinä on lopulta suuri määrä ovia, laskutavasta riippuen 12 tai 16. Kävin nappaamassa kuvan jokaisesta ovityypistä. Vähän rujoja kuvia, kun kierrätettyjen ovien kunnostaminen on vasta alkanut.

Metrin levyinen ulko-ovi johtaa uudelle kuistille, josta siirrytään sekä ala- että yläkerran huoneisiin.
Kulku alakerran verstashuoneisiin. Ulkotilaan johtavassa oviaukossa on lämpöeristyksen vuoksi samassa karmissa kaksi ovea.
Yläkerran eteiseen tullaan oikealla olevasta ovesta. Kylpyhuoneeseen on tehty piilo-ovi, jossa seinä ja ovi ovat samaa laudoitusta.
Yläkerrassa on Haminan rakennuspuodista hankitut täysranskalaiset ovet, joissa kehyksen ja peilien välinen lista nousee ylös oven kehystasosta. Siniset listat on kierrätetty päärakennuksesta.
Lähikuvasta näkyy kehyksen ja listan koholla oleva muoto. Oven lukkokoneisto on alkuperäinen, painike löytyi Porvoon vanhasta rautakaupasta.
Aitan alkuperäiset kulkuaukot olivat edessä olevilta terasseilta. Molemmissa kerroksissa oli kaksi ovea ja varastohuoneet niiden takana. Ovet aukesivat aiemmin sisälle; nyt ne aukeavat ulos ja toimivat tarvittaessa ikkunaluukkuina.
Vanhojen oviaukkojen paikalla on nyt ikkunat, jotka toimivat myös ovina edessä oleville terasseille. Ikkuna on loft-henkinen lämpölasi, jolle puuseppä teki tukevan karmin ja pokan.

Blogi lähestyy loppuaan ja seuraavalla kerralla on vuorossa aitan ulkomaalaus.

Lämmintä kevättä!

Hannu

Julkaistu

Osa 12 – Ilmanvaihto

Tämä teksti tulee hieman myöhässä, Maalla-lehti ilmestyi jo hyvän aikaa sitten. (Jos olet seurannut vain tätä blogia, niin tiedoksi, että Maalla-lehdessä ilmestyy aitan vaiheista artikkelisarja, jossa on enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia.)

Aitan vierashuoneessa on vanhanaikainen kippiventtiili. Timpurimme sai sen toisesta talosta, johon vaihdettiin (miksi!) uudenaikaisen venttiilit.

Joskus sanotaan, että vanhan rakennuksen ilmanvaihto järjestyy vedolla. Näin ei kuitenkaan ole. Veto tuntuu epämiellyttävältä ja se voi tuoda vanhan rakennuksen rakenteista sisälle mikrobeita ja ainakin epämiellyttävän hajun. Talon ulkovaipan (alapohja, seinät, yläpohja, ovet ja ikkunat) on oltava ehdottoman tiivis, ja tuuletusilman tulisi tulla sisään korvausilmaventtiilistä ja poistua tulisijan tai poistoilmaventtiilin kautta.

Korvausilmaventtiilin sadesuoja.
Jos talossa ei ole jäljellä vanhaa korvausilmaventtiiliä, perinnerautakaupoista saa vanhanaikaisia kippiventtiileitä. (Domus Classican malli.)
Likainen ilma poistuu painovoimaisen ilmanvaihdon avulla tulisijan hormin kautta.
Keittiössä on usein säleikköventtiili. Jos tulisija on poistettu, sen hormiin olisi pitänyt asentaa poistoilmaventtiili. Tässä testaan painovoimaisen ilmanvaihdon tehokkuutta. Talvella ilmaa virtaa hormiin niin paljon, että talouspaperi jää napakasti kiinni säleikön päälle.
Kun aitassa ei ole piippua, ilmanvaihtokanavat on tehty peltiputkesta. Yläkerran eteisen ja kylpyhuoneen välinen seinä on täynnä ilmanvaihto- ja vesiputkia sekä sähköjohtoja. Ylhäällä vasemmalla pilkistää vierashuoneen poistohormi. Kuvan alalaidassa ovat alakerran kahdesta huoneesta nousevat putket, jotka yhdistyvät yhdeksi poistoputkeksi katolle.
Aitassa luotetaan painovoimaiseen ilmanvaihtoon, mutta kylpyhuoneessa on koneellinen poisto. Puhallin seuraa sekä liikettä että ilmankosteutta. Tämän ansiosta propeli pyörii vessakäynnin aikana ja suihkun jälkeen kunnes ilmankosteus on laskeutunut normaalille tasolle.
Ilma tulee tupaan räppänästä ja poistuu joko puuhellan tai piipussa olevan venttiilin kautta.
Kamarin puolella ilma tulee sisälle samoin räppänän kautta. Kun tulisijassa palaa tuli, poistuu ilma tulipesän kautta. Kun tuli ei pala, suljetaan alempi pelti ja avataan tähtiventtiili, jonka takana oleva hormi johtaa piippuun: painovoimainen ilmanvaihto alkaa toimia. Painovoimainen ilmanvaihto toimii, kun asunnon sisäilma tai piippu horemineen on lämpimämpi kuin ulkoilma. Lämmin ilma alkaa nousta piipussa itsestään ja korvausilma imetään huoneesta.
Julkaistu

Osa 11 – Kylpyhuone

Kylpyhuoneen rakentaminen hirsirakennuksen sisälle on haaste, sillä vesieristetyn tilan seinärakenteet eivät saisi liikkua yhtään. Vanhojen rakennusten perustukset eivät yleensä ulotu kovin syvälle, joten routa keikuttaa taloa hieman. Pieni liike ei haittaa hirsirunkoa tai kiinteää sisustusta, mutta kaakelit se voi irrottaa.

Jotta saimme aitan tukevaksi, sille tehtiin kokonaan uudet perustukset (katso blogin osa 2).

Itse kylpyhuone rakennettiin vain kevyesti hirsiin tuetun rungon varaan. Koolaus on kiinnitetty hirsiin liukukiinnikkeillä, jotka estävät tolppien kaatumisen huoneeseen tai heilumisen sivuttain, mutta hirsiseinä voi nousta tai laskea jopa muutamia senttejä eivätkä tolpat seuraa mukana. Vanha hirsi ei enää laajene tai kutistu juuri lainkaan ympäröivän kosteuden vaikutuksesta, mutta kahden metrin seinällä puoli prosenttiakin tarkoittaisi yhden senttimetrin repeämää alasaumaan.

Lattian tukipalkisto.
Valun alla on vanerilevyt ja seinillä liukukiinnikkeillä tuettu koolaus.
Pystytolppa on tiukasi kiinni seinässävain lattianrajassa. Ylemmät kiinnikkeet mahdollistavat hirsiseinän laajenemisen ja supistumisen pystysuunnassa.
Sähkö- ja vesiputket on kätketty takaseinän sisään. Olisi oikeastaan turvallisinta asentaa vesijohdot pintavetoina, mutta kun ulkopuolella on 10 cm eristettä, luotamme siihen, että kaakelin takana lämpötila ei mene pakkasen puolelle.
Seinissä on eristeenä kierrätetystä sanomalehdestä valmistettua puukuitueristettä. Kaakeleiden alustana on sementtilevy.
Valun sisään tulee harjateräsverkko ja lattialämmityksen kaapelit.
Valu meneillään. Lattian kaato on edessä vasemmalla olevaa viemäriä kohti. Samassa nurkassa on suihkun paikka. Juhan takana on vesivaraajan lattiakaivo. Kuvan ulkopuolella oikeassa etureunassa on wc-istuimen viemäri.
Lattia on valettu ja seinälevyt on kiinnitetty. Koska levyissä on vesieristys valmiina, eriste onlevitetty vain lattiaan, saumoihin ja ruuvinkantojen päälle.
Juha laatottaa. Kylpyhuoneen tekemisessä ajattelee ensimmäisenä, millaiset laatat asennetaan. 90 prosenttia työstä on tehty ennen kuin tähän työvaiheeseen on päästy.
Kylpyhuoneen ovessa on kolme kerrosta. Sisälle näkyy vaakalaudoitus, joka jatkaa vaakalaatoituksen ideaa. Keskimmäinen vinolaudoitus jäykistää oven. Pintaan tulee pystypaneeli, joka häivyttää oven eteisen samasta laudasta tehtyyn seinäpaneeliin. Raskas ovi on myös hyvä äänieriste.
Vihdoinkin valmiina!

Aitan remontti on kestänyt monta vuotta – niin meillä aina käy. Verstastilat saatiin käyttöön varsin pian, mutta yläkerran vieras- ja kylpyhuoneen viimeistely saatiin päätökseen vasta viime kesänä.

Maalla-lehden helmikuun 2019 numerossa on enemmän tarinaa siitä, kuinka päädyimme rakentamaan kylpyhuoneen aittaan.

Osoitteessa perinnemestari.fi on lisää luettavaa vanhojen rakennusten kunnostamisesta.

Terveisin
Hannu


Julkaistu

Osa 10 – Verstas

Aitan remontin suurin syy oli saada kunnolliset verstastilat. Kaikki työkalut samaan paikkaan! Alakerrassa on nyt tätä varten kaksi huonetta: pienempi on maalaustöitä varten ja suurempi puutöille. Maalihuone on vielä pahasti kesken, mutta verstaan puolelle voi jo tehdä pieniä korjauksia.

Sirkkelipöytä on tuettu seinään. Aukko on pitkiä lautoja varten, ne voi työntää ulkoa suoraan sisälle.

Pöytä- ja hyllylevyn kannattajat ovat seinää vasten olevassa kakkosnelosessa kiinni lohenpyrstöliitoksilla.

En ole puuseppä, mutta oli mukava harjoitella erilaisia liitoksia. Jokaisessa jalassa on omanlaisensa.

Pöytä käyttövalmiina.

 

Julkaistu

Osa 9 – Sähkö

Vanhan rakennuksen sähköistämisessä joutuu pohtimaan alkuperäisyyden ideaa: ei aitassa ole ollut koskaan sähköjä. Piharakennuksen sähköistys tehdään usein halvimmalla mahdollisella tavalla eli valkoista letkumaista muovijohtoa nakutellaan paikoilleen muovisilla kiinnikkeillä. Rumaa tulee.

Meillä on sellainen toteamus, että estetiikka määrää. Mitä tahansa tehdään, niin tehdään niin, että sitä kehtaa katsoa ja käyttää päivittäin vielä muutaman kymmenen vuotta. Siksi valitsimme aittaan vanhan malliset posliiniset sähkökalusteet.

Aitan sähköistämistä helpotti se, että ulkopuolelle koolattiin kymmenen senttimetriä paksu eristetila, johon suurimman osan sähköjohtojen asennusputkista saattoi kätkeä. Kaikkien pistorasioiden johdot tulevat ulkovaipasta suoraan pistorasioiden taakse.

Pintavetoja on vain sisääntulokuistilla ja huoneiden kattovalaistuksessa. Nämä jälkimmäiset ovat vielä asentamatta.

Yläkerran pienempi huone on jaettu kahtia eteiseksi ja kylpyhuoneksi. Näiden välinen seinä on täynnä tekniikkaa, tässä peltiset ilmanvaihtoputket, valkoiset vesijohtojen suojaputket sekä sähkön jakorasia. Vain seinä puuttuu.

Rakennuksen ulkopuolella sähköjen asennusputket kulkevat koolauksen sisällä:

Sähkötyöt sujuivat hyvin, kun ensin kävimme sähköasentaja Toni Niemisen kanssa läpi suunnitelmat yhdessä keskustellen. Työmaata varten merkitsimme Jaanan kanssa kaikkien pistorasioiden, kytkimien ja läpivientien paikat. Kun seinässä on teippipala ja sen keskellä ruksi, ei asentajan tarvitse pohtia mistä porata.

Pistorasioiden alustaksi sahasin kakkosvitosesta pyramideja, joiden sisään on porattu kuppiterällä reikä asennusrasiaa varten.

Kuistin valokytkimet ovat pinta-asennettuja:

Ulkovalon kytkimen johto tulee seinän läpi posliinisen suojaputken läpi. Putki löytyi puretun navetan takaa romuröykkiöstä, jossa oli muinaisen navetan maatumattomia osia.

Tässä oli vuoden viimeinen päivitys. Seuraava Maalla-lehti ja blogi ensi vuoden puolella, silloin aiheena verstashuone.

Terveisin
Hannu

PS

Remonttiohjeita löydät Perinnemestarin nettisivuilta.

s-a

Julkaistu

Osa 8 – Eristäminen

Kaksisataa vuotta vanha aitta oli tarkoitettu varastoksi, joten sen ala-, väli- ja yläpohja olivat eristämättömät. Seinät ovat tuhtia hirttä, mutta niiden väleissä ei ole sammaleita tai rivettä. Muutostyössä aitasta haluttiin ympärivuotiseen käyttöön soveltuva.

Aitan korkeus kasvoi noin metrillä, kun rakennusta korotettiin alhaalta neljällä hirsikerralla (puolet eristeelle, puolet huonekorkeudelle) ja yläpohjaan tuli nykymääräysten mukainen lähes 40 senttimetrin eristekerros. Seinät saatiin lämpimiksi lisäämällä ulkopuolelle kymmenen senttimetriä puukuitueristettä ja jälkiriveämällä hirsien välit sisäpuolelta.

Eristämistä varten seinät koolattiin. Lähempänä runkoa on pystykoolaus, joka oikaisee seinän. Pinnassa on vaakakoolaus, jonka varaan nakuteltiin pystylaudoitus.

Eriste puhalletaan märkänä ristikon lomaan.

Liiman ja veden ansiosta eristeellä voi tehdä jopa ulkokulmat tarkkaan muotoon.

Villan päälle naulattiin tuulensuojalevy:

Selluvillan asentajat puhalsivat samalla käynnillä ala- ja välipohjan eristeet:

Eristettä puhalletaan reilusti yli palkiston. Jaana painelee villoja lattianiskojen tasalle:

Tämän päälle vielä vetoa estävä paperointi ja lankut:

Yläkerran kylpyhuoneen seinissä on koolaus, joiden välit täytettiin puukuitueristeellä. Laatat kiinnitettiin sementtilevyyn, jollainen näkyy oikealla takaseinällä.

Ei niin pientä koloa, ettei sitä voisi – tai pidä – tiivistää. Tässä työnnän eristettä rungon ja karmin väliseen rakoon ennen vuorilistan asentamista.

Vinttihuoneessa on laipiossa paperi paneelin alla. Paperin alapään liimasin kiinni rungon ylimpään hirteen:

Ja vielä varmuuden vuoksi hieman pellavarivettä listan alle:

Maalla-lehdessä jälleen enemmän tekstiä eristämisestä.

Lämmintä syksyä!

Hannu

Julkaistu

Osa 7 – Tulisija

Paras mahdollinen tapa asentaa tulisija on perustaa se maahan asti: talon alla on kivipeti, jonka päällä lepäävät uuni, palomuuri ja piippu. Piippuun saa myös ilmanvaihdon poistokanavat.

Aitan pienen pohja-alan, suuren korkeuden  ja seinärakenteiden vuoksi ei ollut mielekästä tehdä tulisijaa muuraamalla, vaan päädyimme asentamaan vain makuuhuoneeseen kamiinan ja kevythormin. Kamiina antaa lämpöä nopeasti ja kevythormille oli helppo puhkaista reikä kattoon.

Kevythormiin on asennettava kamiina, joka ei syökse liian kuumaa savua. Jos käyttää vanhanaikaista kamiinaa, jossa ilma ei kierrä ja jäähdy hieman ennen poistumista, saattaa sytyttää tulipalon.

Yläpohjaan on saatu jo reikä. Aukko on peitetty levyllä, jonka keskellä olevaan ruuviin on kiinnitetty luotilanka.

Alimmaisena on metallilevy, joka toimii lattian suojana ja kamiinan edessä kipinäpeltinä. Uunin päällyslevyn avulla saimme mitattua suojalevyn tarkan paikan.

 

Viimeinen tarkistus: osuuhan hormi sille sahattuun reikään.

Makuu- työ- ja vierashuone valmiina. Tai ehkä karmit pitäisi vielä maalata…

Seuraavassa blogissa eristämisestä.

t. Hannu